Luin yöllä Keskiajan aatehistorian. Minusta on hauskaa, että silloisten ihmisten etuniminä oli Bonushomo ja Pseudo-Dionysios.

Lauantaina palasin Suomeen, ja sunnuntaina pääsin Ouluun. Täällä ei ole vielä asuntoa niin olen vallannut Hanna-Marin ja Mikon olohuoneen. Ei ole mukava toisen nurkissa tiellä pyöriä.

Hankalaa kun keli muuttui räntäisestä pakkaseiseksi. Minulla ei ole Englannin reissun jäljiltä talvivarusteita niin sadetakkisillaan pitää yliopistolle pyöräillä. Talvi ei hyvää lupaa.

Psykologian kurssia luennoidaan melko vapaamuotoisesti tarinoiden. Katsoimme jakson Eemeliä tarkoituksena samaistua rooleihin. En havainnut oppimistuloksia, mutta ehkä ne sitten salakavalasti löytää tiensä.

Kurssiin kuuluu myös ryhmätyö. Viidentoista hengen ryhmä on liian suuri hallinnoida. Ylimmän vastuun ja sitämyötä vallan pitäisi olla yhdellä. Demokratia tuottaa vain mukavaa jutustelua ja paljon ideoita, jotka ei johda mihinkään. Vastuuta kierrätetään kunnes se katoaa. Missä se on viimeksi nähty.

Tuntuu kuin kaikki keinot olisi kokeiltu. On taas palattava arkeen ja parhaansa mukaan sopeuduttava. Kun näin kesken lukukauden tulee niin harrastusryhmät on jo alkaneet. Mutta eipä minusta olisi niihin osaa ottamaankaan. Talvi tulee kaiken väliin. Keskustaan on vartti lannistavaa viimaa ja sormia pistävää pakkasta. Samanverran takaisin. Tämäkin vain jos on pyörä, niinkuin on Mikon pyörä lainassa.

Pienryhmäopettaja on psykologi, joka puhuu ymmärtävällä äänellä ja sanoo "joo" niin että karmaisee. Hänen puheenvuoronsa hiljentävät kaiken vuoropuhelun. Sopiiko näin kirjoittaa, ettei saa kunnianloukkaussyytettä, kuten lehdestä joskus luin. Luentojen pitäjä päästää mielipiteensä valloilleen ja huumorin takaa pilkistääkö naisviha. Heti jälkeen sitten korostaa, ettei hän esitä mielipidettä vaan vain tarkkailee. Eilen kun puhui janosta seurasi perään nopeasti joku maininta oluesta. Kuuluiko haikailu kun mainitsi, että pilsnerikin on ihan hyvä juoma.

Laskeeko karmani kun kirjoitan, mutten lue blogeja. Kuten kaikki runoja, muttei kukaan runokirjoja osta muuten kuin lahjaksi.

Pitäisikö tehdä enemmän myönteisiä havaintoja. Että vessat eivät ole homeessa. Paperia pääsääntöisesti on vessan puolesta. Vettä voi juoda hanasta. Sisätilat ovat lämpimät.

Nahtavyyksiin turtuu nopeaan. Ei jaksa innostua arkkitehtuurista.

Olen Lontoossa, huomenna Suomeen. Tekee mieli hieman asettautua. Omaa huonetta kaipaa, vaikka ei sellaista nyt ole luvassa, kun on tarkoitus menna Ouluun. Mutta kirjastojarjestelman piiriin paluu innostaa.

Pikaruokalan kassa kysyi, haluanko jattikoon, vaiko ainoastaan suuren. Tajusin liian myohaan. Muki onnitteli minua itsenaisesta valinnasta, olisin voinut ottaa suuremman tai pienemman, mutta tiesin juuri mita halusin, ja tassa paikassa asiakas on kaikkivaltias, saa tilata mita haluaa. Fasistihallinnon kauhistavimpia ilmentymia on se, etta tarjoilija tilaa puolestasi. Kylla juutalaisia saksassa harmitti, kun ravintolan hakaristipinssinen tarjoilija tilasi aina porsasta.

Hostellit on taynna Australialaisia, vaikka niilla olisi kevat. Alakerran ravintolassa englantilaismiehikko kertoi, etta taalla valkoinen solmio ja tumma paita merkitsee neitsyytta. Vaikea kuvitella, etta sellaisellekin asialle olisi vaatekoodi. Ulkomaalainen on kaytannonpilojen kohde, mutta ei niinkaan englannissa, kun kielta osaa paremmin kuin pikaruokaloiden henkilosto.

Herasin Bathissa 9 Green Streetilla, ja mietin, etta mita oikein teen taalla. Enpa juurikaan mitaan.

Venajalta loppui englanninkielisen koulutusohjelman opiskelijat kesken. Kuljin viikonlopuksi kotiin, sitten junalla tampereelle ja lentokoneeseen, johon tuli vika, etta vietin yon Malmon lentokentalla, kunnes uusi lentokone tuli hakemaan. Ryanair hyvitteli limsalla, 150ml.

Sitten kuljin Bathiin. Taalla asuu Maija, yksi maailman merkittavimmista henkiloista.

Kaupunki on hurmaava, ero Arkangeliin huomattava. Vaikka joka paiva ainakin vahan sataa. Mutta kyllahan Suomesskin syksyisin.

Nyt sitten mietin etta mita seuraavaksi. Menenko Ouluun opiskelemaan, vai haenko toita, Kuopiosta vai Oulusta, vaiko taalta ulkomaasta, jossa tuntuu olevan enemmankin kouluttamattomille avoimia paikkoja.

Asuntohakemusta en psoasille saa laitettua, ei tavoita sivua, mutta onhan lapsuuskodissa oma huone.

Venaja on maa, jonne pahat hindut syntyy, kun ne kuolee.

Kirjoitinko jo etta matkaoppaan mukaan alueen vauvoista vain kolmannes syntyy terveina.

Keraan pattereita, kun en halua heittaa niita talousroskien mukana. Kuuntelen sen verran korvalappuja, etta niita kertyy.

Lumi tuli, ja vie ilon kavelemisesta, kun askel aina luistaa, ei pysty keskittymaan ajatuksiinsa.

Yhtena iltana piti kanadalaisten kanssa suunnitella. Menin illalla, oli tarkoitus menna yokerhoon. Ensin istuttiin vahan aikaa, kun oli liian aikaista. Joku aggressiivinen raahasi kanukit aanekkaisiin bileisiin. Joku oli syntynyt tasan vuosia sitten. Asuntolabileet on kotibileita kauheammat. Kaytavalla leijuu tupakan savu. Kaksi poikaa, toinen lihava, toinen iso, koittavat potkia oven sisaan, kun koputukseen ei avata. Meilla ei ollut hauskaa, joten kanadalaiset paattivat menna ostamaan juotavaa. He kysyivat, etta onko minulla yhtaan kateista. saikahdin, mutta maksoivat kuitenkin itse. Takaisin tullessa oli yksitoista, eika yhdentoista jalkeen ulkopuoliset paase sisaan. Jain ulos odottamaan, sanoivat tulevansa pian. Soittivat, etta odota puoli tuntia, sen kuluttua soittivat, etta minun on maara menna edelta, tulevat perasta. Menin asuntolan edessa odottavaan taksiin. Hinnat olivat nousseet 50%. Ehka silloin kun ulkomaalaisuuteni paljastui. Kuski lahti ja pisti tupakaksi.
Paikanpaalla sain leiman joka nakyi fluoresoivassa valossa. Taalla on liikaa flueresoivia valoja, ravintoloissakin. Istuin poytaan. Ajan kulutta soittivat, etteivat paasekaan.
Joukko venalaisia naisia istui poytaani. Alkoivat tehda tuttavuutta, ja raahasivat minut puolivakisin tanssimaan. Minut on helppo jallitaa mukaan. Olen huono sanomaan ei. Sitten riittavan ajan kuluttua alkoivat puhua
"pavel, i want to drink"
Nyokkasin sen merkiksi, etta uskoin hanta. Sanoin menevani vessaan. Meninkin vessaan, mutten palannut. Kiersin takakautta uloskaynnille ja maksoin ylihintaa taksimatkasta kotia. En meinannut paasta sisalle. Soitin ovipuhelimella, mutta en ymmartanyt mitaan. takanani seisoi venalaisia jotka huutelivat jotain, joka sai yovahdin lopettamaan vastaamisen. Soitin kelloa viitisen minuuttia ja lopulta paasin sisaan. Nyt yksi venalaisista halusi tulla huoneeseeni juomaan teeta. Oli hankaluuksia paasta eroon, vaikka oli opetellut miten sanotaan. sinuntaytyymennakotiin. Onneksi hanella oli kaveri jarjenaanena, joka otti olkavarresta ja saattoi toverinsa kotiin.

alkaa kayda yksitoikkoisiksi. Tarinat venajasta ovat kovasti samankaltaisia.

Bussi hajosi kesken matkan. Seuraava bussi oli niin taynna, etten paassyt pois oikealla pysakilla, vaan piti odottaa suositumpaa. Pelkasin myohastyvani. Olisin myohastynyt, jos olisi ollut luento. Soitin opettajalle, joka arveli, ettei pitaisi olla luentoa. Sanoi tarkistavansa ja soittavansa, ei koskaan soittanut. Onko minun lukujarjestykseni kerailykappale, ainoa laatuaan, jossa perjantaiaamuna on informatiikkaa?

Nukun huonosti.

Kun rahaa oli, ostin paidan, latasin puheaikaa. Oikeastaan puheaikaa osti minulle yksi nigerialainen, jonka nimea en muista. On vain yksi nigerialainen, jonka nimen muistan. Muistan muidenkin nimia, mutta en muista kenen ne oli. Ongelma on se, etta unohdan esiteltaessa kuunnella. Keskityn kattelyyn, koska olen lukenut sen symbolisesta arvosta. Hyva kadenpuristus yhta kuin hyva ensivaikutelma.

Kanadalaiset ovat turhautuneita opetukseen ja kaupunkiin. He pitavat yokerhoista. Peterilla ja Jaylla on pimut, ja etsivat jatkuvasti lisaa. He suunnittelevat Suomen matkaa, jonka ensin mieleen tuleva tavoite on kokea Suomen tytot.

Levykaupan myyja oli vahvassa humalassa. Tunnisti minut ulkomaalaiseksi ja alkoi ladella bandien nimia aanekkaasti. "Rasmus Finland" ja soittaa ilmakitaraa sitten keksii ja kumartuu tiskin yli minua kohti: "69 eyes" ja nyokkaa salaliittolaisesti.

Kannykkatarraksi voi ostaa Stalinin. Robert Harrisin kirjan Arkkienkeli mukaan Stalinin aikana Venajalla tapettiin 45-60miljoonaa ihmista, poislukien toisessa maailmansodassa kuolleet. Robert Harrisin romaanissa kaydaan Arkangelissa. Paikkoja tunnistaa, mutta onko Harris kaynyt taalla. Saat on liioitellun kylmat, vai onko ilmasto selvasti lammennyt, sitten kylman sodan. Mutta miksi Harris mainitsee Leninin patsaalla olevan kadessaan papereita, kun se on selvasti lakki.

Koitan liittya Kanadalaisten seurueeseen. Yokerhoihin ei ole Suomessa varaa, niin pitaa taalla kayda, vaikka harvoin jaksan todella nauttia. Yokerhot avautuvat liian myohaan. Vaikka oisin olen monesti valveilla, niin en silti jaksaisi tanssia.

Tuliaisiksi venajalta kannattaa tuoda sita mika on Suomessa harvinaista tai kalliimpaa, kuten tuberkuloosi tai kuppa, keuhkosyopa tai maksakirroosi.

Pankkikorttini olikin vain aktivoimaton, ja on kuulemma pantu voimaan. Ei siis huolta, nordeaan voi yha luottaa. Toivottavasti en ole aiheuttanut pankkikriisia niinkuin maijapoppasessa se poika. Lastenelokuvaksi kasittamaton asia. En mina ainakaan pienena lainkaan kasittanyt, etta mista oli kyse.

Lunta on tullut. Vie kavelemisesta ilon kun jokainen askel vahan luistaa. Yolla on kylma. Pidan ylla t-paitaa, neuletta ja verkkatakkia, peittoa ja paivapeittoa oisin. Aamulla puoli litraa teeta tuo lammontunteen etta ehtii menna suihkuun, ennenkuin tulee kylma.

Tekemista ei hirveasti ole, ja puuttuu luonteva tekosyy tavata ihmisia. Venalaisiin en ainakaan tutustu, vaikka uudet naapurit (kolmannet, olenko sietamaton asuinkumppani) ovat ottautuneet perhetyyliin ovet selkoselallaan. Mina taas tykkaan oman huoneen rauhasta, ja kuuntelen korvalappustereoilla, ettei koputtaja kuule minun olevan kotona.

Rahakkuuteni tuo taas olemukseen rehvakkuutta. Tuleeko pihistelyn jalkeen tuhlailua. Toivottavasti ei. Vaikka voisin menna ravintolaan syomaan, koska mitaan kunnollista en ole osannut itselleni laittaa. vahan semmoinen "kun tekee mielesi nopeaa syotavaa, valitse pussikeitto, parsaa tai kaneliperunaa. neljakytagrammaa luontaislienta, tavaraa ei, mutta herkkusienta, bataattia pienta ja muuta harmittavaa." ruokavalio on ollut, vaikka monasti kylla ostan kallista grillikanaa. (edellinen lainaus oli tuskin taysin oikein) hyvalta maistaa.

Kylla lumen tultua huomaa, etta tama tuskin on mikkaan lomaparatiisi. Miksi kukaan haluaisi tulla Arkangeliin. Maailman pohjoisin raitiovaunulinjakin on lakkautettu. Tai siis se mika oli maailman pohjoisin, en tieda mika nykyaan on.

ei ole karsivallisyytta hioa sanontoja. Etta tulee paljon loysaa tekstia. Parasta siis lopettaa talta kertaa kirjoitus.