Nahtavyyksiin turtuu nopeaan. Ei jaksa innostua arkkitehtuurista.

Olen Lontoossa, huomenna Suomeen. Tekee mieli hieman asettautua. Omaa huonetta kaipaa, vaikka ei sellaista nyt ole luvassa, kun on tarkoitus menna Ouluun. Mutta kirjastojarjestelman piiriin paluu innostaa.

Pikaruokalan kassa kysyi, haluanko jattikoon, vaiko ainoastaan suuren. Tajusin liian myohaan. Muki onnitteli minua itsenaisesta valinnasta, olisin voinut ottaa suuremman tai pienemman, mutta tiesin juuri mita halusin, ja tassa paikassa asiakas on kaikkivaltias, saa tilata mita haluaa. Fasistihallinnon kauhistavimpia ilmentymia on se, etta tarjoilija tilaa puolestasi. Kylla juutalaisia saksassa harmitti, kun ravintolan hakaristipinssinen tarjoilija tilasi aina porsasta.

Hostellit on taynna Australialaisia, vaikka niilla olisi kevat. Alakerran ravintolassa englantilaismiehikko kertoi, etta taalla valkoinen solmio ja tumma paita merkitsee neitsyytta. Vaikea kuvitella, etta sellaisellekin asialle olisi vaatekoodi. Ulkomaalainen on kaytannonpilojen kohde, mutta ei niinkaan englannissa, kun kielta osaa paremmin kuin pikaruokaloiden henkilosto.