Taman lataaminen kesti taas semmoisen 15 minuuttia. Onneksi otin tunnin aikaa, muuten kavisi hermoille. Tai kyllahan tama nytkin.
En muista mita viimeksi olen kirjoittanut. Talla lataamisella en rupea tarkastelemaan.

Tanaan soittivat dekaanin toimistolla kielilaitokselle, etta minulle oli siella kirje. Se kirvoitti hymyn, koska olen kaynyt sita viimeisen viikon paivittain kyselemassa. Tuntien jalkeen sihteeri tahtoi kuitenkin nauhoittaa puhettani englanninkielen tuntejaan varten, etta kerroin hieman lukemisharrastuksestani, siihen meni hetki, ja koska dekaanin toimisto sulkeutuu puoli viidelta ja tunnit loppuvat neljalta piti minun hiihtaa sinne paidanselkamyshiessa. Sitten kun kirje ei ollutkaan puhelin, niin oli kauhean vasynyt, ja olen yha koska sielta tulin suoraan tanne, enka ole piristynyt, vaikka olenkin saanut lepuuttaa itseani kaiken taman lataamisen ajan.
Mutta oli se kirje kylla silti iloinen yllatys. Etta saa lahetella.

Kirje oli lahetetty 15.9. ja muut lahetyksen kai aikaisemmin. Ovatko ne kadonneet systeemiin, kuin sukka koneeseen ja kuvat kehittamoon. Tai sitten Venajalla postilla on tietty momentum milla se kulkee, niin jos 15gramman kirjeelta menee kaksi viikkoa niin 60gramman lahetykselta vie kahdeksan viikkoa.

Avasin myos englannin kielisen blogin, koska Alice sellaista toivoi, se on osoitteessa http://paavoojala@blogs.fi
En tieda kuinka usein sinne jaksaa kirjoittaa, kun tannekin kirjoittamisen tahti on hidastunut, kun ei juuri enaa ole asiaa. Havainnoille on turtunut. Ja Englanniksi kirjoittaminen on aika tyolasta, vaikka joitain asioita onkin helpompi sanoa 'kielella'. Etta sinne voi hapeallisia asioita sitten kirjoittaa vieraan kielen tarjoamassa etaannytyksessa.

Internet on jotain mita kaipaa, siis etta on toimiva nopea yhteys, ja rajoittamattomasti kaytossa. No eihan Oulussakaan ollut, mutta yliopistolla kuitenkin. Sita ei naissa paikoissa nailla hinnoilla ja nopeuksilla ole aikaa ja energiaa etsia tietoa. Kirjoitella vain. Mutta jotenkin vain kiinnostaa, etta kuka keksi deodorantin?

Venajan oppiminen edistyy. Opimme toisenkin sijamuodon, tiedamme siis kolme: nominatiivin, prepositionaalin ja akkusatiivin, mutta hidasta se on silti. Koska aikani venajan laitoksella loppuu pian, lupasi opettaja ennakkoon opettaa minulle loput kolme sijamuotoa, ja se riittaa sitten, adjektiiveja voi taivutella jos riittaa energiaa. Ymmarrys syntyy vahemmastakin.

Opettaja ei ole kiva ihminen, vaikka joskus onkin mukava. On niin varma psykologinkoulutuksen luomasta selvannakolahjastaan, jolla nakee oppilaiden salatut motiivit, etta sanoi kesken tunnin vessassa kayvalle, etta onko ongelma, osta pampersseja.
Vaikka olisikin epailysta hadan aitoudesta, niin mielestani ei psykologillakaan ole oikeutta kommentoida kanssaihmisensa, varsinkaan oppilaan, virtsanpidatyskykya.

Kiinnostavaa kuitenkin on kuinka ylikansalliset yritykset lahentavat meita, etta venajallakin vaippa on yhta kuin pamppers, eika sita oikeaa sanaa oikeastaan tarvihde opiskella.

Mutta onhan sita kielieroja. venajan kielinen 'hui' on jotain mita ei kehtaa kaantaa.
'moi!' on kasky 'pese' ja moite kohteliaampi peskaa.

Sitten on pienia asioita on, joita huomaa, kun isompia eroja ei enaa, kun ei muista mihin vertaa. Keski-ikaisella solmioon ja suoriin housuihin sonnustautuneella miehella on NYDP-lippis ja bussin seinaan on liimattu mustavalkomonistekuva kahdesta kissanpennusta, peilista roikkuu sydan jossa lukee 'I love you'.

Venajan opettaja minua harmittaa, auktoriteettikultti, ei etta olisin sanonut vastaan, mutta kaskee vaikenemaan, kun tahtoo selittaa. Ja kaikki pitaa kirjoittaa, tai numeroksi tulee surkea kakkonen. Minulle numeroilla ei ole valia, mutta nigerialaisten jatko tai deportaatio niista riippuu ja perulaisten kanssa. Ja minua ope kayttaa esimerkkina, han kirjoittaa kaiken, han osaa sijamuodot, vaikka ei silla ole mitaan sen kanssa tekemista.
Jos olisin Jaakko, olisin jo riidoissa, korviani myoten, mutta mina vaikenen. Mina annan kaiken lipua ohitseni. Ei pida puuttua, vaikka paljon olisi asioita, joihin olisi hyva vaikuttaa:
kasien kuivain miesten vessaan, ongelmajatekerayspiste asuntolaan. Ulkomaisen ei kuulu arvostella.

Yksi puuttuu aina kielentunneilta, ensin oli vaikeaa viisumin kanssa, mutta nyt, nain kuulin, toipuu kulkukoiran hyokkayksesta. Tama on pelottava uutinen, koska olen koko ajan olettanut, etta ne ovat rauhan koiria, niinkuin ovatkin, jos vertaa niihin joita suomessa kavelytetaan, jotka toisille koirille, ja meille viattomille ohikulkijoille haukkuvat ja meuhkaavat. Mutta eiko enaa voi ostaa kaupasta kuin suojakaasun pakattuja tuotteita, ettei hullu koira haista ja tule.

Miksi venajassa, niinkuin monessa muussakin kielessa taytyy olla substantiiveilla sukupuolet. Eiko se vain hankaloita, mika hyoty, ja miksi niin monessa arsyttavassa kielessa? Mina en keksi mitaan kayttotarkoitusta.