Tuesday, September 20, 2005

Matkalla tanne, kaksi tyttoa kaartoi eteen, ja toinen sanoi terve. Mutta muuta ei puhunut suomeksi. On Viipurista, ja halusivat vain sanoa 'terve'. Sovimme uudesta tapaamisesta. Edellisesta on noin vartti, enka muista enaa kummankaan nimea.

Kaytavalla oli kaynnissa parturointi. Kymmenen aikaan, mummo lakaisi portaita ja jalkakaytavaa. Venajan kielessa ei ole kauheasti sijamuotoja, mutta ei adjektiiveja jaksaisi taivuttaa, varsinkin nigerialaisille tuottaa vaikeuksia. Paljon on kielessa taakkana tarpeettomia taivutuksia. Ehkei niin paljon kuin suomessa ja saannollisempia, tai no ei omaa kieltaan osaa silla tavalla ajatella.

Ostin markamustekynan, sellaisen parkerin, kuin minulla oli. Silla on metka kirjoittaa. Mietin, miten arabiassa, kun kirjoitetaan kasittaakseni oikealta vasemmalle, valtetaan kaden tahrausmekanismi, josta vasenkatiset lansimaissa karsii. Vai onko vasenkatisyys normi? Onko vasenkatisyyden esiintyvyydessa eri kansallisuuksien valilla suuria eroja?

Asunnon loytaminen ei ole aivan yksinkertaista, kun syksylla riittaa muuttajia, ja monet ei halua vuokrata, kun on ulkomaalainen, tai yksinasuva mies tai opiskelija.

Venalaisten patrioottisuus oudoksuttaa minua. Niinkuin se Olgan historian kasitys, kuinka venalaiset vapauttivat baltian maat natseista. Se oli sita ennakoivaa toimintaa, mutta eihan suuri isanmaallisen sota alkanut kuin 1942, etta sita ennen se oli vaan se not so great patriotic war.

Ja muutenkin ei kannata sanoa, etta Oulu on samankaltainen kaupunki kuin Arkungeli, paitsi etta infrastruktuuri on parempi. On kova paikka, jos jossain on paremmin. Niin etta valtan arkoja aiheita, ja sitten kun vodkahuuruinen venalaispoika kaihoaa neuvostoliiton aikaisia ja rajoja ja aiempiakin, Suomihan kaytannollisesti on osa venajaa, mina nyokkailen sopuisasti.

3 Comments:

Blogger Jaakko said...

hei,
olet ajatuksissani, yhtä venäläistyttöä tänään tapasin, tai siis istui vieressä, sanoin että minulla on veli arkhanskelissa, niin johan riemastu siinä määrin, että jätti minulle kaksi sähköpostiostettaan ja kristina oli sen nimi, iloa ja Jumalan rauhaa,

10:36 AM  
Blogger Jaakko said...

Jumalan rauhaa ja iloa,

10:36 AM  
Blogger Pekka said...

Moi Paavo!
Äidiltäni sain kuulla päiväkirjastasi. suurella mielenkiinnolla olen lukenut sitä. On niin outoa, että siellä elämä on niin erilaista vaikka "vain" naapurimaassa olet. erilaisuuden tuntemus vielä vahvistuu, kun omassa opinahjossani(Tampereen teknillisessä yliopistossa) lähes kaikki on hienoa ja uutta teknologiaa. Hyvin osaat kuvaillen kirjoittaa. Kirjoita sähköpostia jos jaksat ja kerkeät. Osoite on etunimi.sukunimi@tut.fi (laitan sen näin ettei tule turhaan roskapostia)

3:47 AM  

Post a Comment

<< Home