Matkalla tanne, kaksi tyttoa kaartoi eteen, ja toinen sanoi terve. Mutta muuta ei puhunut suomeksi. On Viipurista, ja halusivat vain sanoa 'terve'. Sovimme uudesta tapaamisesta. Edellisesta on noin vartti, enka muista enaa kummankaan nimea.

Kaytavalla oli kaynnissa parturointi. Kymmenen aikaan, mummo lakaisi portaita ja jalkakaytavaa. Venajan kielessa ei ole kauheasti sijamuotoja, mutta ei adjektiiveja jaksaisi taivuttaa, varsinkin nigerialaisille tuottaa vaikeuksia. Paljon on kielessa taakkana tarpeettomia taivutuksia. Ehkei niin paljon kuin suomessa ja saannollisempia, tai no ei omaa kieltaan osaa silla tavalla ajatella.

Ostin markamustekynan, sellaisen parkerin, kuin minulla oli. Silla on metka kirjoittaa. Mietin, miten arabiassa, kun kirjoitetaan kasittaakseni oikealta vasemmalle, valtetaan kaden tahrausmekanismi, josta vasenkatiset lansimaissa karsii. Vai onko vasenkatisyys normi? Onko vasenkatisyyden esiintyvyydessa eri kansallisuuksien valilla suuria eroja?

Asunnon loytaminen ei ole aivan yksinkertaista, kun syksylla riittaa muuttajia, ja monet ei halua vuokrata, kun on ulkomaalainen, tai yksinasuva mies tai opiskelija.

Venalaisten patrioottisuus oudoksuttaa minua. Niinkuin se Olgan historian kasitys, kuinka venalaiset vapauttivat baltian maat natseista. Se oli sita ennakoivaa toimintaa, mutta eihan suuri isanmaallisen sota alkanut kuin 1942, etta sita ennen se oli vaan se not so great patriotic war.

Ja muutenkin ei kannata sanoa, etta Oulu on samankaltainen kaupunki kuin Arkungeli, paitsi etta infrastruktuuri on parempi. On kova paikka, jos jossain on paremmin. Niin etta valtan arkoja aiheita, ja sitten kun vodkahuuruinen venalaispoika kaihoaa neuvostoliiton aikaisia ja rajoja ja aiempiakin, Suomihan kaytannollisesti on osa venajaa, mina nyokkailen sopuisasti.