Sunnuntai on aurinkoinen, kuin oli viimekin sunnuntai. Puut ovat viela vehreat, mutta tuuli repii niista lehtia, kuin ei jaksaisi syksya odottaa. Ei tanaan enaa niin tuule.

Eilen kavin taas katsomassa jokea. Sita on mukava aurinkoisella saalla katsoa. Tassa kohtaa se on levea, mutta en oikeastaan tieda minkalevyisia joet keskimaarin ovat.

Asuntolan pihalla vilahti rotta. Olen nahnyt useita kuolleina. Uusi pesue kulkukoiria ryomi esiin kaupparakennuksen alta. Kissoja on ravintoloissa ja puolalaisten kertoman mukaan sairaalassakin. Kai ne on parempia kuin rotat.

Puolalaiset lahtivat tanaan. Antoivat lahjaksi kumihanskoja ja hilloa, joita eivat kayttaneet kahden viikkonsa aikana. Mina annoin heille purukumia. Vaihdoimme sahkopostiosoitteet ja otimme kuvat. (mina en koska patteri on kamerasta loppu, ja ostin tilalle vaarankokoisia) Puhuimme mahdollisuudesta vierailla toistemme kotimaissa. Harvoinhan nama tallaiset lyhyet matkatuttavuudet mitenkaan sitten kestaa, mutta lahtiessa on mukava lupailla, ja kylla aikomus on ainakin kerran lahettaa viestia. Enaa ei interraililla tapaamani italialainenkaan lahettele massaviestejaan osoitteeseen, vai olenko vain vaihtanut osoitetta, hanelle kertomatta.