Ensimmainen oli ikaankuin teksti, kun jo yhteen viestiin, ehdin enemmankin vuodattaa, ja sitten teki ylikansallinen tietoverkko tenan.
Tama paiva ei ole ollut mitenkaan erityisen jannittava. Herasin yolla painajaiseen, jossa olin ensin taas toissa, sitten tuhosin parketin poralla (vahinko). Trombi kaatoi pikkusiskon ja lattian alla oli uhkaava tulva, puita kaatui ja kun isani kaantyi niin huomasin erehtyneeni henkilosta, ja isi oli kadonnut myrskyyn. Herasin. Valvoin muutaman tunnin lukien sen Jaan Krossin romaania tahtitieteilijasta.
Outo ymparisto se uneksittaa. Tietysti toivoo, etta kun painajaisesta heraa olisi tuttuja asioita lahella. Onneksi oli kirjallisuutta ja viela suomella kielella.
Yliopiston kirjastossa on suomalainen hylly, jossa on suomenkielisia kirjoja ja venajan ja englannin kielisia kirjoja joissa kerrotaan suomesta. Valinnat hammastyttaa: tee-se-itse opas omakotitalon rakentamiseen, ikkunoiden korjaamiseen ja kellariremonttiin, ja sitten on muutama mean kielen sanakirja. Niitakaan ei saa vieda kotiin, koska ovat yksittaiskappaleita. Kalevalaa saattaisi loytya kotilainaankin.
Englanninkielinen kirjallisuuskin on kiven alla, jos ei kirjaston pienista kokoelmista saa mukanaan vieda, eika kaupoista loyda. Naapureilta ja tuttavilta voi tietysti lainata, ainakin on anestesialogiaa ja beatles-jorinoita by joku norman. Kylla Beatles kiinnostaa, kun Kross loppuu.

Tanaan paiva on ollut tuulinen ja sateinen. Eika viemareita eika ojia ole, ainakaan etta vesi niihin loytaisi. Eika kesa enaa kuivaa. Vaikka syksya tama on, ei ikiroutaa, jos niinluullaan ja niinluulevia kylla on. Oulun ilmasto, vaikka tuulee kylla kovempaa, tai ainakin on tuullut, kuin oulussa muistan tuulleen.

Kielitaidottomuuteni tekee minusta kanta-asiakkaan ja olen jo alistunut myyjien valintoihin. En voi menna lahellekaan vieraiden kielten laitoksen kahvilan tiskia, tilaamatta teeta. Mitaan sanomatta myyja, tottumuksiini tottuneena ojentaa muovimukin, jossa on 'maiskii' tee-pussi. Ojentaa kouransa, johon mina tiputan ruplani ja kopeekkani. Minakaan en sano mitaan. Tiputan pussin roskapussiin ja koitan horppia kuumaa teeta, ennen kuin tauko loppuu.

Videokauppaan tullessani, tyontekija laittaa samassa tilassa olevan tietokoneen valmiiksi minulle, kun koitan sanoa, etta kolmekymmenta minuuttia, he myontavat, etta tunti maksaa kolmekymmenta ruplaa. Mutta kyllahan internetissa tunnin aina vietttaa, lukee uutisia, kirjoittelee tanne ja sahkopostilla tutuille. Tunti on lyhyt aika, ja harvoin jaksan tanne saapuessani todella enaa asiaan paneutua, vaan kirjoittelen ja selailen paamaarattomasti.

Tien ylittaminen on haaste, joskus ylitsepaasematon. Tanaan jain seisomaan suojatielle tien keskiviivan kohdalle, kun viereisilla kaistoilla ajoi autoja. Lopulta joku pysahtyi paastamaan, mutta siihen ei uskalla luottaa, etta kun joku suojatielle on pysahtynyt, ettei toinen auto silti hurauttaisi ohi. Ei suomessakaan. Ei siis taalla jossa ajetaan suojatien katveen vesilammikkoon viittakymppia ja keltaiset on molemmilla paalla ja uudet otetaan ennakkoon ja vanhoilla mennaan. Miksi ei ole enemman kolareita. Kai on oppineet etta sita jolla on suurin momentum on syyta vaistaa.

Minulla ei ole karsivallisyytta kavella, mutta viela vahemman karsivallisyytta odottaa bussia, mielummin kavelen, vaikka se vie pidempaan, eika bussi juuri maksa.
Jos pikkubussin kyydissa paasee kuudella ruplalla, ja ei nekaan suinkaan aina taynna ole ja hintaan kuuluu kuski ja rahastaja, niin ei se kovin rahakas bisnes voi olla. Taalla on muutenkin paljon toita, joka koostuu vain istumisesta. Paljon on ihmisia, jotka myyvat keraamiaan sienia ja puolukoita, ei edes suuria maaria. Junamatkalla sellaisia parveili joka asemalla, jolla pysahdyttiin yli viideksi minuutiksi. En tieda. Ehkei maaseudun vaestolla ole juuri varaa matkustella junalla. Silta se naytti. Ja kerjaavia mummoja oli asemalla, mutta taalla vain juopot joskus pyytaa rahaa, kuin suomessa.

Menen venalaisesta, kun en puhu, mutta olen eksoottinen, koska vietan aikaani vain ihmisten kanssa, jotka ovat muilta mantereilta. Eurooppalaisiin olen tutustunut ainoastaan venalaiseen Olgaan ja puolalaisiin. Puolalaisetkin lahtevat pian.Mutta kai sen kielitaidon tarttuessa, ja kylla aina joku harva englantia osaa, venalainenkin.

Nigerialaisten tapaa puhua englantia kuvaa, se miten David Dipon kysyessa, miten ankytys kirjoitetaan, oli melko varma, muttei ihan, etta se on 'stamara'. meinaan, etta voi olla vaikeaa sanakirjasta ettia, mutta ehka tuo sanan alku paa-asiassa on hallussa.
Mutta onneksi monet kylla muokkaa puhettaan minun korvilleni, ja sitten ymmartaa. Ja ne paa-asiassa ymmartavat minua.

Intialaisten puheesta paaasiassa ymmartaa, ainakin tapaamieni.

Nimeni lausuminen on vaikeaa kaikille. Se on jotain paa-aulon ja pavelin valilta. Se on tietenkin parempi, kuin venajalla suosittu lempinimikaytanto ja sen mukainen diminutiivi pashka. Sen vuoksi Pavel, on nimi jota on syyta valttaa.

Opiskelen vain venajaa. Sen pitka aika 6 tuntia paivassa viiden hengen ryhmassa. Siina joutuu todella kohtaamaan. Ja vaikka kaikki ovat aikuisia 18-26, on opettaja opettaja, ja alamaisuus on muiden osa, etta ei voi olla typeriakaan tehtavia olla tekematta, ja opettajan valvova silma on kahden metrinpaassa, toinen siita muutaman sentin vasempaan.
Kun huonoin oppilas puhuu, opettaja tuhahtaa. No en minakaan siita huonoimmasta oppilaasta pida. Jotain on todella vialla siina pojassa. Kun halutaan esimerkkia adverbin kaytosta, opettaja kysyy huonoimmalta oppilaalta, miten puhut venajaa.
Kun halutaan esimerkkia miten kerrotaan kellon aika, opettaja kysyy myohastyneelta oppilaalta, moneltako tulit kouluun.

Mina olen kotiutunut asemaani kilttina ja hyvana oppilaana, valvovan silman paine on niin suuri (glaukooma?), ettei tehtavia voi olla tekematta. Kielen oppimiseen on muutenkin motivaatiota, kun ei ole sanaa jota ei voisi kayttaa, etta painvastoin kuin biokemiassa loytyy kaytannon sovelluksia oppimalleen tiedolle vaivatta. Biokemian osaamisellaan voi vain patea, eika siita pideta.

Tytto jolla on pesukone ei ole ikina kotona, joten pesen kasin. En vain voi luottaa siihen, etta tulee todella puhdasta, ja se on ikava tunne kun puhtauden tunteen menettaa. Likaa on kaikkialla. Tietysti juuri talla hetkella likaa on kaikkialla, koska mutaa ja hiekkaa tulee teista ja lammikoista, etta paivittain pitaa harjata huonetta, etta lattian maali lohkeilee.
Viereisessa huoneessa on ollut ahkerampi siivooja, koska lattian maali on lahes kokonaan pois, ja tikkuja tulee jos ilman tossuja kavelee. Mutta minun huoneeni olikin sen saadessani todella likainen.