Lauantaina palasin Suomeen, ja sunnuntaina pääsin Ouluun. Täällä ei ole vielä asuntoa niin olen vallannut Hanna-Marin ja Mikon olohuoneen. Ei ole mukava toisen nurkissa tiellä pyöriä.

Hankalaa kun keli muuttui räntäisestä pakkaseiseksi. Minulla ei ole Englannin reissun jäljiltä talvivarusteita niin sadetakkisillaan pitää yliopistolle pyöräillä. Talvi ei hyvää lupaa.

Psykologian kurssia luennoidaan melko vapaamuotoisesti tarinoiden. Katsoimme jakson Eemeliä tarkoituksena samaistua rooleihin. En havainnut oppimistuloksia, mutta ehkä ne sitten salakavalasti löytää tiensä.

Kurssiin kuuluu myös ryhmätyö. Viidentoista hengen ryhmä on liian suuri hallinnoida. Ylimmän vastuun ja sitämyötä vallan pitäisi olla yhdellä. Demokratia tuottaa vain mukavaa jutustelua ja paljon ideoita, jotka ei johda mihinkään. Vastuuta kierrätetään kunnes se katoaa. Missä se on viimeksi nähty.

Tuntuu kuin kaikki keinot olisi kokeiltu. On taas palattava arkeen ja parhaansa mukaan sopeuduttava. Kun näin kesken lukukauden tulee niin harrastusryhmät on jo alkaneet. Mutta eipä minusta olisi niihin osaa ottamaankaan. Talvi tulee kaiken väliin. Keskustaan on vartti lannistavaa viimaa ja sormia pistävää pakkasta. Samanverran takaisin. Tämäkin vain jos on pyörä, niinkuin on Mikon pyörä lainassa.

Pienryhmäopettaja on psykologi, joka puhuu ymmärtävällä äänellä ja sanoo "joo" niin että karmaisee. Hänen puheenvuoronsa hiljentävät kaiken vuoropuhelun. Sopiiko näin kirjoittaa, ettei saa kunnianloukkaussyytettä, kuten lehdestä joskus luin. Luentojen pitäjä päästää mielipiteensä valloilleen ja huumorin takaa pilkistääkö naisviha. Heti jälkeen sitten korostaa, ettei hän esitä mielipidettä vaan vain tarkkailee. Eilen kun puhui janosta seurasi perään nopeasti joku maininta oluesta. Kuuluiko haikailu kun mainitsi, että pilsnerikin on ihan hyvä juoma.

Laskeeko karmani kun kirjoitan, mutten lue blogeja. Kuten kaikki runoja, muttei kukaan runokirjoja osta muuten kuin lahjaksi.

Pitäisikö tehdä enemmän myönteisiä havaintoja. Että vessat eivät ole homeessa. Paperia pääsääntöisesti on vessan puolesta. Vettä voi juoda hanasta. Sisätilat ovat lämpimät.

Nahtavyyksiin turtuu nopeaan. Ei jaksa innostua arkkitehtuurista.

Olen Lontoossa, huomenna Suomeen. Tekee mieli hieman asettautua. Omaa huonetta kaipaa, vaikka ei sellaista nyt ole luvassa, kun on tarkoitus menna Ouluun. Mutta kirjastojarjestelman piiriin paluu innostaa.

Pikaruokalan kassa kysyi, haluanko jattikoon, vaiko ainoastaan suuren. Tajusin liian myohaan. Muki onnitteli minua itsenaisesta valinnasta, olisin voinut ottaa suuremman tai pienemman, mutta tiesin juuri mita halusin, ja tassa paikassa asiakas on kaikkivaltias, saa tilata mita haluaa. Fasistihallinnon kauhistavimpia ilmentymia on se, etta tarjoilija tilaa puolestasi. Kylla juutalaisia saksassa harmitti, kun ravintolan hakaristipinssinen tarjoilija tilasi aina porsasta.

Hostellit on taynna Australialaisia, vaikka niilla olisi kevat. Alakerran ravintolassa englantilaismiehikko kertoi, etta taalla valkoinen solmio ja tumma paita merkitsee neitsyytta. Vaikea kuvitella, etta sellaisellekin asialle olisi vaatekoodi. Ulkomaalainen on kaytannonpilojen kohde, mutta ei niinkaan englannissa, kun kielta osaa paremmin kuin pikaruokaloiden henkilosto.

Herasin Bathissa 9 Green Streetilla, ja mietin, etta mita oikein teen taalla. Enpa juurikaan mitaan.

Venajalta loppui englanninkielisen koulutusohjelman opiskelijat kesken. Kuljin viikonlopuksi kotiin, sitten junalla tampereelle ja lentokoneeseen, johon tuli vika, etta vietin yon Malmon lentokentalla, kunnes uusi lentokone tuli hakemaan. Ryanair hyvitteli limsalla, 150ml.

Sitten kuljin Bathiin. Taalla asuu Maija, yksi maailman merkittavimmista henkiloista.

Kaupunki on hurmaava, ero Arkangeliin huomattava. Vaikka joka paiva ainakin vahan sataa. Mutta kyllahan Suomesskin syksyisin.

Nyt sitten mietin etta mita seuraavaksi. Menenko Ouluun opiskelemaan, vai haenko toita, Kuopiosta vai Oulusta, vaiko taalta ulkomaasta, jossa tuntuu olevan enemmankin kouluttamattomille avoimia paikkoja.

Asuntohakemusta en psoasille saa laitettua, ei tavoita sivua, mutta onhan lapsuuskodissa oma huone.